tiistai, 1. toukokuu 2012

Kerran vuodessa, vai miten se oli?

 Tosi hitaalla toimii...

Kevät on täällä: koirankakkaa nurmikolla ja pentukuumetta, parit joutsenet lenteli talon yli ja jälkikepit tehty kuivumaan. Ja ihan varma merkki keväästä, Tinka on nypitty! Kertaalleen ja melkein siistiksi, vielä pitää vähän räplätä ennenkuin voi sanoa että on oikeesti nypitty. Vaan se näyttää jo koiralta. Laitan kuviakin, kunhan saan ne ladattua.

Talven aikana on juostu ja treenailtu haukkumista elikkäs vietin nostoa haukkumalla. Kyllä se varmaan edistyykin, mutta suuria tavoitteita ei ole. Uutena vuotena tuli todistettua, että T ei tykkää paukuista ja että niitä kuullessaan se kyllä menettää toimintakykynsä. En siis suunnittele kokeisiin osallistumista, MUTTA se ei millään muotoa estä treenaamista! Ehkäpä tuon haukkutreenin takia tai ansiosta T kestää paremmin hihnapakotteita esim. seuraamisessa. Myös luoksetulon vinouteen on ollut nyt keväällä helpompi puuttua. 

Juokseminen ja vetäminen on ollut kivaa. T onkin kunnostautunut vetämällä kaikkea mahdollista: pulkkaa, stigaa, polkupyörää, potkupyörää...you name it, she has done it. Onhan se helppoa, kun ei pikkujätkän kanssa pyörälenkillä tarvitse itse vetää ukkoa ylös vaan voi kiinnittää valjaat polkupyörään ja ottaa hihnasta kiinni ja pyyttää että veto. T osaa vetää pyydettyä vauhtia eikä saa hepuleita valjaista ja siksi asiat voi sen kanssa tehdä turvallisesti vaikka mukana on lapsiakin. Vastaantulija sanoikin kerran, että onhan tuo juoksu helppoa kun  saa vetoapua. Ja niin se onkin. Oikein odotan, että pienimies saa uuden polkupyörän, MAASTOpolkupyörän, ja päästään metsään yhdessä lenkille ihan kaikki! 

Kevään aikana olisi tarkoitus etsiä "se oikea" koiranpentu myös mukaan lenkeille ja hevonenhan siirtyy meidän perheen jäseneksi jo toukokuun lopussa. Hevonen ei tule tähän meille vaan jää kotitalliinsa asumaan. Hieman se voi iltaohjelmia meillä muuttaa, mutta tulevaisuus sen vasta sitten näyttää. Ja voihan se koiranpentukin hieman ilta/aamu/päivä/yö ohjelmia muuttaa...

Vaan nyt, kirjaimellisesti, persausta parantelemaan. Viime ratsastustunti oli harvinaisen tehokas ja istuinluut löytyivät sen verran näppärästi, että kohta neljään päivään ei istuminen/nouseminen/jalan koukistaminen tai yleensäkään mikään jalkaan kohdistuva liike ole olllut kovinkaan kivutonta. Kyllä se sitten turtuu kun muutaman kilometrin on juossut, mutta suihkussa tietää tehneensä jotain muutakin kuin ylämäkivetoja. Harrastaminen on niin ihanaa!

 

sunnuntai, 30. lokakuu 2011

Kuvia syksyltä

Tinka niiiiiiiin pitää kamerasta.. :)

 

 

Tämä jo vähän näyttää oikeammalta.

sunnuntai, 30. lokakuu 2011

Miten niin kerran vuodessa?

Pikkuhetki vierähtänyt kirjoittamisesta, mutta sitä sattuu. Kaikenlaista. Itsekullekin.

Kesä on mennyt juostessa, juoksuttaessa ja metsässä rämpiessä. Ja kentillä oppimassa. Tinkan kanssa ollaan treenattu tottista, tai siis lähinnä minä olen treenannut että miten Tinkasta saa enemmän irti. Ja kyllä se hetkittäin näyttää oikeastaan jo hienoltakin!

Ajatus on siis ollut se, että opettelen keinoja, joilla saan Tinkan parempaan mielentilaan treenissä, opettelen lukemaan koiraa jotta saan sen pidettyä hyvässä mielentilassa ja opettelen lopettamaan treenin ajoissa. Haukkumista on lisätty entisestään - siis Tinkaa haukkuu minua ja minä opettelen väistämään sitä. Että siis Tinka saisi dominoida minua. Edes jossain. Kotona raukka on aika tossun alla... Toimii, mutta en vielä osaa painostaa sopivasti, että saan irti juuri sen mitä haluan. Lujaahan Tinkaa ei voi painostaa, puhutaan siis siitä, että mihin kohtaa minä katson ja nojaanko nyt 5 senttiä vai kenties 10 senttiä eteenpäin vai taakse. Haukusta saan silloin tällöin sellaisen kuin tahdon, mutta en vielä tarpeeksi usein. Luovutan ja palkkaan turhan helposti. Pitäisi luottaa, että sieltä se nousee.

Haukuttamisesta on seurannut nyt sitten se, että aina kun tulen kotiin niin meillä haukutaan, ulvotaan ja jodlataan. Ennen vain noita kahta jälkimmäistä. Ja isäntää Tinka komentaa aika näppärästi lenkille lähtiessä. Onneksi isäntä juoksee/pyöräilee sen verran lujaa, että loppuu se haukkuminen. Hih!

Ja leikittykin on. Sekin hetkittäin sujuu, varsinkin nyt kun kelit ovat viilentyneet. Tinkahan melkein villiintyi ensimmäisenä syksyn viileänä päivänä.

Jälki on kehittynyt keppien ilmaisun osalta huimasti viime kesästä. Tinka ilmaisee kepit varmalla maahanmenolla ja etsii jäljeltä juuri keppejä - ei mitään muuta. Paitsi että viimeksi söi kyllä parit jäniksenpapanat ennekuin ehdin kieltää... Keppien kanssa Tinkasta on tullut tosi sitkeä - kahdelta viimeiseltä peltojäljeltä ei ole jäänyt yhtään keppiä nostamasta. Hurei! Kulmat on pikkuisen liian epätarkat, mutta nenä pysyy maassa. Sitä lähdetään hiomaan seuraavaksi. Nameja ei jäljellä ole, Tinkan ajatus tuntuu katkeavan ruokaan. Varmaan joku Homer Simpson geeni "ruokaa, makkaraa, maksalaatikkoa", joten ruoka tulee vain kepeiltä.

Jaa-a. Ja seuraava päivitys sitten joulukuussa...

psst. Ja aivan karsea pentukuume edelleen. Huoh.

lauantai, 26. maaliskuu 2011

Kevättä kohti

Jokohan se alkaisi olla aika suunnitella vähän tulevaa kesää...hmm...

Lenkkeily on ollut pinnalla talven ajan ja nyt pisimmillään käydään jo 12 kilsan lenkkejä Tinka valjaissa. Pidemmät lenkit suunnittelen niin, että Tinka saa juosta vapaana. Enkä minä anna se koko aikaa vetää - silloin vaan kun en itse jaksa juosta. :)

Tottiksen treenaamiseen tulee tehoputki, kun ryhdymme pitämään BH kurssia. Se varmasti vähän motivoi minuakin eri tavalla. Tänään käytiin jo laskettelurinteen parkkiksella tottistelemassa ja meni hienosti. Pientä häiriötä otti tutun ihmisen lautaillessa ohi, mutta muuten kontakti oli tiivis. Liikkeistä pulmallisin on tällä hetkellä seisominen, sekin lähinnä toko liikkeenä tehtynä (tai siis istumasta seisomaan tai maasta seisomaan - onko ne edes mitään toko liikkeitä...). Seuraamisesta seisominen on ok. Luoksetuloon tarvitaan taas tarkkuutta, loppuasento on pikkuisen vino. Seuraaminen on rentoa ja kivaa, tiiviyttä kääntymisiin ja tarkkuutta seuraamispaikkaan niin hyvä tulee.

Kävin Vihdissa katsomassa IPO MM-joukkueen treeniä ja onhan ne ihan älyttömän hyviä.

Lukeminen on jäänyt vähemmälle, nyt menossa Korrien uusi kirja ja Piritta Pärssisen paksu opas tilattu, "Naksutinkoulutusta koirallesi" on seuraavana vuorossa. Että jospa näillä eväillä eteenpäin.

Ihan pikkuista (!!!) pentukuumetta virittelee - naapurin laikan pennutkin tuntuivat ihan sopivilta - huoh.

 

keskiviikko, 10. marraskuu 2010

Jihaa, jo pääsee treenaamaan!

Noniin!! Nyt alkaa tassuasia olla sillä mallilla, että voi lähteä ihan treeneihin. Sopivasti tuli tuota luntakin... Juoksemassa on jo käyty pariin otteeseen. 4-5 kilsaa menee ihan ok, vaikka ei se juoksu minusta ihan Tinkamaiselta - rennolta ja letkeältä - näytä. Jumeja siellä varmaan tassun aristamisen takia on ja niitä on hoidettu irtolenkeillä metsässä. On nimittäin meidän sivutiet aika järkyn liukkaat ja kaltevat.

Tinka on ollut mukana talliporukan lenkeillä pariin otteeseen ja on se vaan helppo: pienistä kropan vinkeistä tajuaa minne käännytään ja ei yhtään julmaile mukana oleville koirille tai hänkslää ihmisten kanssa. Niska pitkänä jolkottaa. Eipä tarvitse minun muuta kuin nostella jalkoja. :)

Joten treenaamaan, jihaa!

  • Henkilötiedot

    Koira ja sen emtseikkailevat Pohjois-Karjalassa, susien kanssa samoissa metsiss

    kopioi kuvia luvatta!

  • Tagipilvi