Tosi hitaalla toimii...

Kevät on täällä: koirankakkaa nurmikolla ja pentukuumetta, parit joutsenet lenteli talon yli ja jälkikepit tehty kuivumaan. Ja ihan varma merkki keväästä, Tinka on nypitty! Kertaalleen ja melkein siistiksi, vielä pitää vähän räplätä ennenkuin voi sanoa että on oikeesti nypitty. Vaan se näyttää jo koiralta. Laitan kuviakin, kunhan saan ne ladattua.

Talven aikana on juostu ja treenailtu haukkumista elikkäs vietin nostoa haukkumalla. Kyllä se varmaan edistyykin, mutta suuria tavoitteita ei ole. Uutena vuotena tuli todistettua, että T ei tykkää paukuista ja että niitä kuullessaan se kyllä menettää toimintakykynsä. En siis suunnittele kokeisiin osallistumista, MUTTA se ei millään muotoa estä treenaamista! Ehkäpä tuon haukkutreenin takia tai ansiosta T kestää paremmin hihnapakotteita esim. seuraamisessa. Myös luoksetulon vinouteen on ollut nyt keväällä helpompi puuttua. 

Juokseminen ja vetäminen on ollut kivaa. T onkin kunnostautunut vetämällä kaikkea mahdollista: pulkkaa, stigaa, polkupyörää, potkupyörää...you name it, she has done it. Onhan se helppoa, kun ei pikkujätkän kanssa pyörälenkillä tarvitse itse vetää ukkoa ylös vaan voi kiinnittää valjaat polkupyörään ja ottaa hihnasta kiinni ja pyyttää että veto. T osaa vetää pyydettyä vauhtia eikä saa hepuleita valjaista ja siksi asiat voi sen kanssa tehdä turvallisesti vaikka mukana on lapsiakin. Vastaantulija sanoikin kerran, että onhan tuo juoksu helppoa kun  saa vetoapua. Ja niin se onkin. Oikein odotan, että pienimies saa uuden polkupyörän, MAASTOpolkupyörän, ja päästään metsään yhdessä lenkille ihan kaikki! 

Kevään aikana olisi tarkoitus etsiä "se oikea" koiranpentu myös mukaan lenkeille ja hevonenhan siirtyy meidän perheen jäseneksi jo toukokuun lopussa. Hevonen ei tule tähän meille vaan jää kotitalliinsa asumaan. Hieman se voi iltaohjelmia meillä muuttaa, mutta tulevaisuus sen vasta sitten näyttää. Ja voihan se koiranpentukin hieman ilta/aamu/päivä/yö ohjelmia muuttaa...

Vaan nyt, kirjaimellisesti, persausta parantelemaan. Viime ratsastustunti oli harvinaisen tehokas ja istuinluut löytyivät sen verran näppärästi, että kohta neljään päivään ei istuminen/nouseminen/jalan koukistaminen tai yleensäkään mikään jalkaan kohdistuva liike ole olllut kovinkaan kivutonta. Kyllä se sitten turtuu kun muutaman kilometrin on juossut, mutta suihkussa tietää tehneensä jotain muutakin kuin ylämäkivetoja. Harrastaminen on niin ihanaa!