Viikonloppuna reissasimme Tinkan "kummitädin" luo treenailemaan ja oleilemaan ja onpas vain mukava reissata sellaisen koiran kanssa, jonka voi ottaa mukaan minne vain! Ei pahemmin hermostuttanut minkäänlaiset ihmiset tai eläimet tai asiat.

Luoksetulossa meillä on ollut pikkuprobleemana se, että Tika napsahtaa istumaan ihan liian kauas. Viikonlopun treenin ansiosta tiedän paremmin miten koiruuden saa istumaan lähemmäksi. Kuten yleensäkin, ohjaajastahan se on kiinni. Ei koirasta. Pitä tarjota herkku nopsaan ja vielä nopsempaan pakittaa uuden herkun kanssa. Sieltä se koira ikäänkuin vahingossa tulee ihan jalkojen päälle. Vaatii minulta vielä harjoittelua ajoittamisen kanssa, mutta muuten ok.

Jälkeä olemme tehneet muutamia ja se tuntuu olevan Tinkan lempipuuhaa, Björnin retuuttamisen lisäksi. Esineruudun alkeita kokeilimme, mutta se ei ole Tinkalle luontainen juttu. Esineiden kanteleminen siis. Sitä pitää harjoitella ihan melkoisen paljon. Leikkiminenhän on mukavaa, joten eiköhän se siitä. Palataan asiaan vuoden päästä, katsotaan sitten miltä näyttää. :)