Riitu ja Riitun emäntä katosivat tänä aamuna, mutta onneksi olivat käymässä. Opittiin taas aika monta uutta juttua ja jestas, on se Riitu vaan aika koira...Tekee tottista sellaisella innolla, että heikompia hirvittää. Virtaa, tahtoa, tekemisen iloa ja se into siihen leikkimiseen. Huh.
Käytiin ratsastamassakin ja se hevonen joka minusta tuntuu tosi kivalta ja askellajit mukavilta, niin se on kuulemma vain mopo. Ravi ei ehkä edes ole kunnon ravia vaan passia ja askellajit ei eroa toisistaan. Ja minä kun luulin, että osasin jo vähän ratsastaakin! :) On se hyvä palata maanpinnalle silloin tällöin.

Tehtiin muutama jälki metsään ja niissäkin on vielä huimasti opittavaa. Minä kun en oikein tiedä vaihtoehtoja siihen ohjaamiseen ja opettamiseen, niin onpas hyvä, että saa uusia neuvoja ja ajatuksia. Nyt olisi kauhea into päästä kokeilemaan kaikkea. Remontti ja tuleva tentti (kääk!!!) vie jonkun verran energiaa ja nyt kun tuo isäntäkin on poissa niin ruoka pitää tehdä itse. Vaivalloista. Hih! Olen varmaan tottunut liian hyvälle.