Niin. Siis Tinkahan on ahne, kyllä. Piparit, leivät. banaanit, kaikki menee. Mutta että kilo (!!!!!) linnuille tarkoitettua rasvasiemenseosta! Ei.....ei näin. Nyt ei sitten tarvita ruokaa kovin paljoa pariin päivään. Ihan pöljä koira.

Tottista on tehty vain pihamaalla, joten siitä ei sen kummemmin. Yritämme treenata mahdollisimman korkeassa vietissä, siinä riittää haastetta. Aika lailla on naksuteltu pikkuiruisia agijuttuja ja toiveena on ensi kuun alusta päästä kerran viikkoon maneesille treenaamaan. Lunta on jo maassa, joten jälkeä ei oikeen pääse ajamaan. Luulen kyllä, että se lumi vielä sulaa moneen otteeseen. Plaah.

Juu, ja Tinkahan säikytti jonkun lenkkeiljän ihan kivasti. Oltiin kävelemässä metsäautotiellä, missä tavallisestikin lenkkeillään. Ihan tien alusta jo Tinka ilmoitti, että tiellä on ihmisiä. Sen verran kaukana tuntuivat olevan, etten sen kummemin asiaa ajatellut. Ja eipä aikaakaan, kun kuulu hirmuinen kiljaisu eikä koiraa näy. vihellän ja sieltä se karvahäntä saapuu tosi tyytyväisenä. Kipitettiin tosi lujaa, mutta ei saatu ihmistä kiinni, joten varmaan tänä päivänäkin jomu kertoo tarinaa mustasta, nopeasta, pystykorvaisesta ja pitkähäntäisestä karhunpojasta.