Käytiin hakemassa ajatuksia ja oppia WMCn tottissemmassa. Olipa taas kyllä ihan mielenkiintoista. Aika paljonhan nuo jutut tapahtuu patukan kanssa, joten joudumme soveltamaan hiukan. Etenkin luoksetuloon oli hauska ja toivottavsti toimiva juttu: käsi tai kädet laitetaan ikäänkuin ohjureiksi ja opetetaan koira tulemaan oikeaan asentoon paikasta kuin paikasta. Vähitellen häivytetään kädet pois. Ja ohjaaja ei siis saa pakittaa tms., koira liikkuu. Toimii Tinkalle hyvin varsinkin naksun kanssa. Seuraamiseenkin siellä oli tosi kivoja juttuja, niistä tarkemmin, kunhan käydään kokeilemassa. Pitäisi vaan päästä lähemmäs Riitua ja Riikka useammin, niin edistystäkin olisi enemmän nähtävissä.

Käytiin myös ekaa kertaa treenamassa agia, varasimme nimittäin maneesin ihan vaan parin ihmisen käyttöön. Jipii! Tehtiin pitkää suoraa neljällä esteellä, appari piti namilautasta. No probs. Sylikääntöjä, ei paha. Ohjaajan pitää liikkua vielä vähän liukkaammin. Tehtiin myös puomia. Ottaen huomioon, että tehtiin sitä ekaa kertaa, niin aika jees. Pidin Tinkaa kiinni pannasta ja syötin sille makkaraa ja siinäpä se. Kyllä se paristi tipahti, mutta ei varmaan itse edes sitä älynnyt. Ei mitään paineistumista havaittavissa. Loppukontaktin päässä oli taas appari, toinen naksutti, toinen syötti makkaraa ja minä kehuin. Sepä olikin siinä. Joskus tuo koira hämmästyttää minua suuresti, se on vaan luonnostaan semmoinen rehellisen reilu. Se on mitä on ja se on sitä joka tilanteessa.

Jälkeä on ajettu pari kertaa pellolla, ilmaisut toimii nyt hyvin. Katsellaan uudestaan keväällä. Ajatus olisi saada hyppynoudot kuntoon ja päästä jälkikisoihin ensi vuonna. Jos ohjaajan hermot pitää...

Hirveä into olisi treenata kaikkea. Päivässä ei vaan riitä tunnit!