...muutama kuukausi vierähtänyt, hui.

Tinka näyttää tällä hetkellä lähinnä pallolta, sillä karva on aika järkyttävän pitkä. Nämä hurjat pakkaset pitävätkin sen pitkänä. Viimeisen kuukauden aikana ei ole ihan kauheasti mitään päästy treenaamaan, sillä -25 tehokkasti estää kaikenlaisen mielekkään toiminnan ulkona. Harmi. Meillä on vankkuritkin odottamassa, että pakkaset lauhtuu ja päästään oikeasti tekemään jotain urheilullista.

Ennen joulua treenattiin melko onnistunesti yöagia, vuoro alkoi klo 21 maanantaina. Huoh. Kaikkea sitä tekee, että pääsee treenaamaan. Emme siis treenaa missään ryhmässä, vaan tehdään omatoimisesti huomattavasti enemmän treenanneen Taru/Napsu parivaljakon kanssa. Aika hyvin edettiin noilla vajaalla kymmenellä kerralla, mutta ei tosiaan kisakunnossa. Heh. Ja edelleen, pakkaset estää asiaan palaamisen.

Haussa ilmaisu alkaa löytymään ja intoahan Tinkalla touhuun on. Lisää vaan treeniä.

Tottiksessa ollaan tehty perusasioita vain ruuan kanssa. Se leikki ei toimi palkkana enkä sitä sellaisena käytä. Treenaamme leikkiä niin, että kun annan Tinkan voittaa, se saa myös pitää saaliinsa ja pureskella ja heitellä sitä. Ajatukseni on, että se ei sitten paineistu lelun takaisin tuomisesta. Näytää toimivan. En tiedä miten pitkällä tällä tekniikalla päästään, mutta ideana on kehittää Tinkalle paineenpurkukeino eli lelun voittaminen ja sillä juhliminen. Saapa nähdä.

Pieni mies alkaa jo sanallisestikin osata olla Tinkan kanssa. Käskyistä osataan jo istu, vapaa, saa, pois ja paikalle. Tosin Tinka ei ihan kauheasti vielä tottele ja hyvä niin. Yhdessä ne kuitenkin syövät omenaa, B antaa pureksimiaan paloja Tinkalle: ojentaa käden, Tinka kuolaa, B sanoo saa ja Tinka laittaa koko käden suuhun ja syö pikkuisen siprun omenaa. Lystikästä. B myös "istuu" Tinkan "sylissä" eli etujalkojen välissä. B:n harmiksi Tinka ei osaa lukea kirjoja, joita B mukanaan roudaa. Erityisen mukavaa B:stä on pulkkakyyti Tinkan vetämänä. Ennen pakkasia kerittiin muutama lenkki ajaa ja itkuhan siinä tuli kun kotiin käännyttiin. Aika herttaista siis, meistä muista. Tinkasta en ole ihan varma, onko niin herttaista olla 2 vuotiaan koiraohjaajan harjoittelun kohde.