Niin, on siis ajettu jälkeä. Ja järkeä kaivataan treenin suunnitteluun. Yllättävää... :)

Peltojälki, ehkä 300 - 400 metriä, namikasoja (joita linnut olivat popsineet), kepit ja muutama kulma. Ajatus oli ihan hyvä: rauhoittaa koira namikasojen avulla tekemään huolellista työtä ja treenata keppejä pitkillä suorilla. Joopajoo. Tinka, innokas jäljelle kun on, vetäisi kulmat kaikki pitkäksi ja vasta viimeisen puolikkaan jäljestä ilmaisi kepit. Hohhoijaa. Miten niin pitää treenata enemmän???

Samassa treenissä tehtiin myöskin esineruutu, kevään ensimmäinen. Ruutu ehkä noin 20 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Esine ihan takana keskellä ruutua ja molemmilla sivuilla. Takana oli narupallon jämät, sivulla pikkuruinen nahkalompakko ja toisella sivulla alleviivaustussi. Tinka lähti ruutuun innokkasti ja irtosi suoraan takarajalle, toi esineen ja lähti toisen esineen etsintään. Ruudussa pysyminen tuotti pikkuisen pulmia, mutta selkeästi etsi lompakkoa. Ja löysikin ja toi. Mainiota. Tussi ei millään meinannut löytyä, joten hiippailin lähemmäksi ja salakavalasti vaihdoin sen lompakoksi ja johan löytyi. Olisi pitänyt lopettaa siihen ensimmäiseen esineeseen. Dou.

Tehtiin myös metsäjälki, ehkä 200-300 metriä, kepeillä ja kulmilla. Nyt vaan keppejä oli tosi monta suorilla ja keppien alla namiastia. Tinka ilmaisi hienosti ja teki innokkaasti ja itsenäisesti töitä. Toisen kulman T oikaisi ja toisessa lähti täysin päinvastaiseen suuntaan, palaten itse kuitenkin heti takaisin. En auttanut liinalla ollenkaan, vaan "roikuin" vain perässä. Namikasojakaan en tehnyt kun jälki oli lyhyt ja keppejä paljon.

Nyt siis pellolle treenaamaan tarkkuutta ja ilmaisua. Ja metsässä minä opettelen olemaan ohjaamatta Tinkaa liikaa.

Ja jos joku tietää hyvän konstin ohjaajan järjenkäytön lisäämiseksi, niin voi neuvoa sen minullekin. Kiitos.